"Noin päivän päästä mä olen kotona. Toisaalta musta tuntuu, että mä olen nytkin kotona. Tottakai mulla on ikävä mun perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta mulla jää myös ikävä mun "perhettä" täällä. Mä oon jo aikaslailla pakannut ja tuntuu vielä tosi kaukaiselta ajatukselta, että pian joudun purkaan noi tavarat Suomessa.
Tän kolmen viikon aikana mä oon saanut ihan sikana uusia kavereita sekä oon parantanut vanhoja ystävyyssuhteita. En osaa oikeen kuvitella, että tää yks mun elämän huikeimmista kokemuksista tähän mennessä alkaa olemaan ohi. Mä voin myös olla ylpeä itsestäni. Uskalsin astua lentokoneeseen ja lähteä yksin maailmalle hetkeksi aikaa.
Nämä kolme viikkoo Akác-tanyassa on olleet tosi mageita. Mä oon päässy tekeen hirveesti kaikkee erilaista kuten esimerkiksi leikkaamaan lihoja, leipomaan, pihatöihin sekä oikolukuhommiin. Oon kierrellyt Budapestissa ja seikkaillut Balatonilla sekä oon tutustunut erilaiseen kulttuuriin. Ennen kaikkea mä olen elänyt hetkessä ja nauttinut ihan jokaisesta hetkestä täällä ihanien ihmisten ympäröimänä.
Voi olla, että löydän itseni Unkarista vielä joskus toistekin!" 26.5.2015 klo 0.32
Bella
Bella
Joona, Sofia, Jonna ja Elina
Joona ja Elina
Joona, Bella, Nea, Jonna ja Jennika
Zorro
Ilona ja Jennika
Ilona
Roope
Elina
Elina ja Tiia
Eilen lähti osa porukasta, tänä aamuna osa ja tänä iltana ois mun, Jonnan sekä Jennikan vuoro. Mä en haluais lähteä, tää paikka on mulle kuin toinen koti. Mä oon vielä saanu pidettyy itteni pokkana mut tänä iltana sekään ei pidä enää paikkaansa. Noin tunnin päästä on lähtö lentokentälle ja mua jännittää lähtee kotii. Toisaalta on ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan, omaan kotiin.
Pian olenkin jo Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti