Uusi vieras paikka,
täysin vieraita ihmisiä,
ei tulevasta hajuakaan.
Viikko ensimmäinen,
jo tuttu paikka
monta asiaa kokematta viell.
Viikko toinen,
hyviä ystäviä,
uusia tuttavuuksiakin.
Viikko viimeinen,
kuin kotona oisin
keskellä perheen.
Lähtiessäin pois
useita kyyneileitä valutin,
aivan kuin ketään koskaan näkis en.
Mul ei oikeen riitä sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, kun astuin farmilta autoon ja tajusin, että tää ois iha just ohi. Taikka sitä tunnetta, kun lentokone laskeutuu Suomen maaperälle ja tajuun, että tää oli nyt oikeesti tässä.
Oli kamalaa astella autoon viimeisten halausten jälkeen ja nähdä kuinka muut vaan vilkuttavat ja menevät jatkamaan omia töitään. Siinä kohtaa huomas, että porukalle oikeesti otti koville jonkun lähteminen.
Ite aattelin et okei voisin selvitä ilman kyyneliä, mutta turha luulo! Kyllähän noita ihmisiä jäi oikeesti ikävä sekä ehkä hitusen tota paikkaakin.
#kumihanska
Lento sujui hyvin, mutta korvat/pää oli kyllä ihan räjähtämispisteessä kun laskeuduttiin Suomeen. Niin ja mun matkalaukku hajos paluumatkalla. Oisin vaa voinu jättää sen siihe hihnalle pyörimään ja lähtee suoraa kotio.
Kotiin päästyäni parin auton vaihdon kautta oli ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen.
Haluun kiittää kaikkia kenen kanssa olin tekemisissä tuon kolmen viikon aikana! Erityisesti Joonaa, joka lähti mun kanssa kiertään maakuntaa ja jakso kuunnella mun tyhmiä juttuja aamusta yöhön. Sekä Jennikaa ja Jonnaa, jotka matkustivat mun kanssa tuonne ja pois ja olivat juttukavereina tarvittaessa!


















































