ENSIAPULEIRI
Järjestettiin meidän SPR:n nuorisoporukan kanssa tänä kesänä ensiapuleiri 10-14-vuotiaille. Tällä kertaa Essi ja minä oltiin ensimmäistä kertaa pomoina. Meillä oli myös huippuohjaajat, joita saatiin loppujen lopuksi mukaan tarpeeksi paljon vaikka ensin näyttikin hiukan huonolta. Myös leiriläisiä ilmottautui lähemmäs kaksikymmentä, joka oli enemmän kuin oletettiin! Ensimmäisenä päivänä menimme leirialueelle kahdeksan aikoihin, ja ekat leiriläiset saapuivat yhdeksän jälkeen. Nostimme lipun, kerroimme leirin turvallisuusohjeita ja sääntöjä sekä jaoimme leiriläiset ryhmiin. Päivän aikana leikimme, reenasimme hiukan ensiapua, kuulimme faktoja Punaisesta Rististä sekä uimme ja saunoimme. Saimme leirillemme oman leirikokin, joka taikoi keittiössä kaikille maittavaa ruokaa, ettei tarvinnut tyhjin vatsoin opetella ensiapua.
Tiistaina heitimme aamusta pommiin nukkuneen ohjaajan järveen, koska eihän ohjaajat nyt saa nukkua liian myöhään. Sen jälkeen meille tuli vierailevaksi tähdeksi Koljalan VPK, joiden opastuksella saimme kokeilla alkusammutusta. Lisäksi he näyttivät miltä rasvapalo oikeasti näyttää! Päivän aikana harjoittelimme kolmea k:ta, 112:een soittamista, kylkiasentoon kääntämistä sekä palovamman ja paleltuman hoitamista. Pelailimme ulkona ja illalla oli vuorossa saunat! Saunojen jälkeen menimme vielä grillaamaan ja vetämään iltaohjelmaa grillille. Leiriläiset saivat suunnitella omia leikkejä ja myös leirin ohjaajilla oli muutama leikki takataskussa. Viihdytimme leiriläisiä muutaman sketsin voimin ja saimme paljon naurua ja aplodeja aikaan. Ainakin saimme laittaa itsemme likoon!
Keskiviikkona aamu alkoi pihaleikeillä ja sisällä pelailulla, myös uimaan oli mahdollisuus päästä hetkeksi. Lounaan jälkeen siirryimme hiekkakentälle harjoittelemaan etsintää. Leiriläiset kulkivat ohjaajien johdolla ja selviytyivät hienosti etsittävien esineiden löytämisestä. Myöhemmin pääsimme vielä reenaamaan murtuman ja haavan hoitoa sekä kuulemaan mitä on henkinen ensiapu. Näille taidoille saattoi olla myöhemmin vielä käyttöä.
Päivällisen jälkeen leiriläiset pääsivät vielä pelaamaan ulos, jonka aikana osa meistä laittoi sisällä tapahtuvan iltaohjelman valmiiksi. Teimme kaikille omat pallot, johon sitten jokainen sai kirjoittaa toisesta ihmisestä jotain positiivista. Ennen sitä järjestimme vielä leiriläisille pienen hypnoosi sketsin, joka onnistui erittäin hyvin ja lapset nauroivat paljon! Iltaohjelman jälkeen vuorossa oli saunat sekä iltapala. Kun lapset olivat menneet nukkumaan alkoi leirikeskuksen ulkopuolella jonkin sortin hälinä. Kasasimme leiriläisille yöharjoitusta, jossa he pääsivät testaamaan ensiaputaitojaan. Meille oli tullut ulkopuolisia vapaaehtoisia potilaiksi erilaisille rasteille, joissa leiriläiset pääsivät testaamaan muun muassa kuinka palovammapotilasta autetaan tai mitä tehdään tajuntansa menettäneelle henkilölle. Menimme herättämään lapset klo 23 ja kertomaan, että nyt puetaan ulkovaatteet päälle ja yöharjoitus alkaa. Oli muutama hiukan vastahakoinen, mutta kun yöharjoitus oli ohi (kesti noin tunnin) niin moni toivoi, että voisimmeko mennä uudestaan. Harjoituksen jälkeen tarjosimme vielä lapsille kaakaota, jonka jälkeen oli vuorossa taas hammaspesu ja nukkumaan. Osa vetäjistä lähti vielä saunomaan ja osa nukkumaan.
Torstaina oli vuorossa viimeinen päivä, johon sisältyi siivousta sekä auto-onnettomuus harjoitus. Jaoimme porukan puoliksi ja osa jäi Ninan kanssa sisälle siivoomaan ja toinen osa tuli Essin mukana hiekkakentälle ratkomaan auto-onnettumuutta. Onnettomuudessa oli monta erilaista autettavaa; Elisa oli kuski, joka oli lyönyt päänsä auton rattiin ja saanut haavan, lisäksi hän oli melkein shokissa, koska oli törmännyt pyöräilijään. Apukuskina toiminut Joni oli mennyt tajuttomaksi lyötyään päänsä, takapenkkiläisellä eli Pinjalla ei ollut mitään hätää ja häntä sai käyttää apuna muille loukkaantuneille. Minä olin pyöräilijä ja makasin auton etupuolella mahallani, pyörä osittain päälle kaatuneena ja minulla oli murtunut jalka sekä kädessäni oli vekki. Huusin erittäin paljon, koska kyllähän murtuman nyt kuuluisi sattua, Elisa käveli ympäri hiekkakenttää ja vain huutelimme toisillemme, että miksi nyt perhana törmäsit muhun. Pinja pörräsi vain ympäriinsä ja Joni istui autossa tajuttomana. Kumpikin ryhmä saivat ratkaistua ja autettua tehtävässä erittäin hyvin, siihen nähden, että olimme harjoitelleet vain kolme päivää ensiaputaitoja, jotka eivät ollu kaikille tuttuja. Hauskinta tästä teki juuri alkanut kaatosade!
©Pinja
Harjoituksen jälkeen oli vuorossa viimeiset siivoukset, ruokaa, todistusten jakoa sekä lipunlaskua. Leiri oli todella onnistunut, varsinkin kun meillä oli uusi leiritiimi! Tuolla porukalla voisin järjestää useamminkin leirejä!
