Tää viikko on ollut tosi raskas. Olin ensimmäistä kertaa työssäopissa, jonka vuoksi heräilin jo vähän ennen kuutta. Perjantaina olin Nooran ylioppilasjuhlissa tarjoilemassa ja auttamassa. Kotiin pääsin illalla kaverin kyydillä kymmenen aikaan. Ilta kumminkin venyi pitemmäksi, koska ystävälle jutteleminen oli parempaa tekemistä kuin nukkuminen.
Itsenäisyyspäivänä nukuin myöhään, katselin ohjelmia koneelta, söin karkkia ja laiskottelin. Illalla menin vielä Anulle katsomaan elokuvaa ja Linnan juhlia. Kotiin päästessäni kello oli lähemmäksi kymmenen. Sänkyyn kömmittyäni tarvitsi vain laittaa pää tyynyyn nukahtaakseen.
Oon nyt ymmärtänyt kuinka huikeen ystävän olen saanut! Hän ei hylkää mua vaikka on tullut useita vastoinkäymisiä. Musta tuntuu, että juuri niiden vastoinkäymisten ansiosta meidän ystävyytemme on vahvistunut ja on nyt vahvempi kuin koskaan! Ilman tätä ystävää en osais olla oma itteni, enkä ilmaista tunteitani. Uskon, että tämä henkilö itsensä tunnistaa tästä tekstin pätkästä, ja haluan kiittää tätä henkilöä kaikesta mitä on mun eteen tehnyt. Kiitos! <3
Tänään heräilin puolen päivän pintaan, ja menin syömään aamupuuroa. Pian sen jälkeen rupesin tekemään marsipaanitonttuja. Niitä väsäsin 33 kappaletta ja siihen meni noin 3 tuntia. Innoistuin myös kuvailemaan jouluvaloja, ne tuovat hyvän ja mukavan tunnelman! Tällä hetkellä katson Vain elämää Goes Punainen Risti ja pian on tarkoituksena mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti